LUOKATTOMAN SURKEA REHTORI
Opettajat opettavat monenlaisia asioita oppilaille, ja välillä aikuisillekin. Myös lääkäreille kerrotaan vastaanotolla helposti diagnoosi. Läksyt on tehty ennen työterveyskäyntiä. Lääkäri pääsee helpolla.
Ihmisiä ei saa kiusata. Jokainen ihminen on arvokas ja jokaista ihmistä pitää kunnioittaa. Jos joku tekee virheen, asia käsitellään ja mennään eteenpäin. Asia on unohdettu. Opettajat ovat ryvettymätön ammattiryhmä, kansankynttilöitä. Moraalinvartijoita.
He opettavat some-etiketin. Kuinka käyttäydytään tahdikkaasti sosiaalisessa mediassa. Olkaa tarkkoina somekiusaamisen kanssa. Se on helposti rikos.
He ovat kieltämässä nuorilta sosiaalisen median käytön, koska se estää aivojen kokonaisvaltaisen kehittymisen. Ja ennen kaikkea nuoret kiusaavat toisiaan sosiaalisessa mediassa.
Opettajat opettavat, ettei toisten asioihin sovi puuttua, koska ei voi koskaan tietää mitä toisen elämään kuuluu. Ja vaikka tietäisikin toisen asioista, ei ketään saa koskaan kiusata tai huhuja levitellä. Opettajat haluavat opettaa oppilaille reilun elämän pelisääntöjä. Ensin aina tutkitaan, sitten vasta hutkitaan. Se on opettajilla selkäytimessä.
He myös muistuttavat, että kunnianloukkauksen raja ylittyy hyvin herkästi, mikäli joku tekisi törkeästä somekiusaamisesta rikosilmoituksen. Rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on 15-vuotta. Opettaja voi käyttää jopa itseään esimerkkinä; ”Jos minä syyllistyisin kunnianloukkaukseen somessa, myös minä voisin saada tuomion.” Olenhan jo lähes kuusikymmentä.
Jouduin n. 10 vuotta sitten erään tapauksen vuoksi opetushenkilöstön somekanavan listimäksi. Luin lauantaipäivän niitä juttuja ja puklailin. Oksentelin. Esihenkilöni ohjeisti, ettei noihin kannata lähteä mukaan. Luin siis valheita, haukkumista, törkypuheita, tuollaisen sietäisi saada potkut – kannustuslauseita. Yhä useampi liittyi mukaan lynkkaamiseen. Huomasin silloin puklujen välissä, että opettajat taitavat purkaa tuolla pahaa oloaan – toki he puolustivat myös väärinkohdellutta. Olivat omansa tukena. Reksi on helposti pelkkä tunnoton mulkku.
Kokemus oli raju, mutta jotenkin kestin sen. Monisatapäinen somekanavan yleisö ei tietenkään kuullut asiassa minun kantaani. Minun piti olla hiljaa.
Menin viime lauantaina iltapäivällä Prismaan. Fiilikset korkealla. Puntti, saunaa ja herkuttelua. Tapasin loistavan kollegani:
”Ootko sä kuullut?”
”Varmaankaan en.”
”Opettajien edunvalvonta sivulla puidaan sinun määräaikaista opettajanottopäätöstäsi.”
”Jaa.”
Hän pahoitteli, mutta suotta. Kuten hän sanoi – osaan varautua.
Päässä myrskysi.
Että mitä vittua.
Tajusin sen kuitenkin oitis. Tyhmä minä. Etkö idiootti tajua mitä olet tehnyt? Elämme 2020 lukua. Ihmiset kaipaavat viihdettä, sensaatioita ja viihdettä lauantai-iltaan, joka on verhottu niin, että puolustamme lajimme edustajaa. No okei. Kai siinä on sitäkin.
Resilienssi ei pitänyt. Juttu meni heittämällä teflonista läpi. Ei tullut pukluja.
”Älä nyt jumalauta mene lukemaan niitä juttuja!”
Lähetin liittymiskutsun ryhmään.
Ryhmän nimi oli ”opettajien edunvalvonta.” Jäsenenä 19 000 suomalaista opetusalan ammattilaista.
Tekemäni julkinen päätös opettajavalinnasta nimelläni koristeltuna hyppäsi oitis silmille. Sen oli postannut joku randomtyyppi. En tuntenut häntä. En stalkannut häntä. Hän oli varmasti opettajien eturintamapuolustaja. Sen verran pykälia ja hallintoa hänen inserttinsä sisälsi.
Toista sataa kommenttia. Ajattelin, josko joku opettaja arkityönään kiusaamistapauksia selvitelleenä olisi kommentoinut, ”emmehän me tarkalleen tiedä mitä on tapahtunut.”
Nou nou.
Lukiessani kommentteja koin itseni Vihreiden puheenjohtajaksi. En tiedä vaikuttiko lauantai-ilta viestien ärhäkkyyteen, mutta turpaan tuli. Apuun kutsuttiin mediaa, edunvalvojia, esihenkilöitäni. Ammattitaitoni haukuttiin moneen otteeseen. Eivät kehuneet edes penkkitulostani. Eivät siis seuraa mun instaa. Ehkä osa olisi ollut hiljaa.
Toivun järkytyksestä – en siitä, että sain paskaa ja se paskan lapioiminen päälleni jatkuu tälläkin hetkellä, vaan siitä että olen pettynyt ammattikuntaamme. Olen edelleen enemmän opettaja kuin rehtori. En olisi voinut kuvitella, että he kykenevät tällaiseen tietämättä tapauksen taustoja.
Älkää tehkö niin kuin minä teen, vain niin kuin minä sanon.
Päätös on siis täysin julkinen. Meille valittiin erityisopettajan tehtävään henkilö, jolla ei opettajan opinnot ole vielä valmiina. Hakijoissa oli kaksi, joilta pätevyys löytyi. Alle vuoden tehtävään voidaan valita opetustehtäviin henkilö ohi pätevien hakijoiden, mikäli siihen on erityinen syy. Enempää en kommentoi.
Rehtorit ovat olleet hiljaa etenkin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Meitä sparrataan ottamaan vastaan iskuja ja menemään sauvakävelylenkille, jos vituttaa.
Se aika on ohi. Myös meidän täytyy saada puolustautua, myös julkisesti lain puitteissa.
Lähetin pomolleni kuvakaappaukset kommenteistani edunvalvontapalstalle.
Hän sanoi;
”Minä en olisi kommentoinut mitään.”
Sen minä tiedän. Pomo on mies paikallaan. Ja järkevä.
JA TÄRKEIN VIESTI:
EDELLEEN 90% OPETTAJISTA ON TYYLIKKÄITÄ, TUNNOLLISIA JA LOISTAVIA JOHDETTAVIA. JA ENNEN KAIKKEA LOISTAVIA OPETTAJIA.
Loppuun vielä kommenttini tälle opettajien edunvalvontapalstalle:
”Kiitos palautteesta nimimerkkien takaa ja rohkeimmille kommentoijille omalla nimellä.
Tehän ette tiedä itse hakuprosessista yhtään mitään. Pätevien opettajien etujen puolesta kannatta aina taistella. Ja sitä te ansiokkaasti teette. Minä vastaan tämän hakuprosessin seurauksista ajallaan, mikäli tarvetta ilmenee.
Teille kaikille toivon onnistuneita oppitunteja. Nauttikaa. Open työ on maailman paras työ.
Reksin työ on vähän niin ja näin.”
Viestini ei kuitenkaan aiheuttanut kyynelten tulvaa, vaan vauhti kiihtyi.
Ja hetken päästä toinen kommenttini kunnon selkäsaunan jälkeen.
”Jos joku valittaa vastaan siihen. Varmasti ymmärrätte, että olen yksin muutamaa sataa kommentoijaa vastaan. On lauantai ja sauna on päällä. Nyt ladataan akkuja seuraavaa viikkoa varten.
Jatkakaa te tulenliekkihymiö.”
Sitten minä menin saunaan. Suosittelin sitä heillekin.
Tänään siis kuulin, että myllytys jatkuu.
Ja haluan pyytää anteeksi avantouimareilta ja treenaajilta. Teidän bloginne ovat aivan yhtä arvokkaita, kuin muutkin blogit. Tölväykseni oli helvetin tyhmä.
Tsemppiä!