Haaveet kaatuu - Vehkoja lyhensi laittomasti koulupäiviä

(Otsikolla viittaan päivän Aamupostin juttuun.)

Valehtelisin jos väittäisin, etten ajattelisi sitä usein. Ja paljon. 

Olen epäonnistunut kaikissa parisuhteissani, mikäli tappioksi kirjataan parisuhteen loppuminen. Minä olen ollut syyllinen. Olen kohdannut poikkeuksellisen ihania ihmisiä ja tehnyt kaikkeni, että pääsen heistä eroon. Paradoksi on ilmeinen. En ole koskaan kokenut olleeni komea tai jotenkin sellainen, joka vetoaa vastakkaiseen sukupuoleen. Pikemminkin päinvastoin. Se että olen ollut aito oma itseni, on tehnyt joihinkin vaikutuksen. Sitä en osaa katua.

Muistan erään kokemuksen yli kolmenkymmenenviiden vuoden takaa. Koska olin jostakin syystä semisuosittu, ihastuin yhteen tyttöön ja päätin tehdä liikkkeen. Lähestymisliikkeen. Iskuyrityksen. Olin humalassa. En ole varma oliko hän. Lähestyin;

"Olet oksettavin tyyppi, jonka tiedän."

Haavaa parsin vieläkin.

Seksuaalisuudesta puhuminen ja kirjoittaminen oli pitkään tabu. Mutta aika on nyt toinen. Ihmiset astuvat kaapeistaan ja erilaisuus hyväksytään. Erilaisuudesta on tullut rikkaus. Elämme PRIDE-aikakautta. Seksuaalisuuteen liittyvä kommentointi on synti, mutta kaikki muu seksuaalisuuteen liittyvä on hyväksyttyä. Mikäli seksi liittyy vapaaehtoisuuteen, mm. onlyfans - kaikki on oolrait. Löydän paljon ristiriitaisuuksia, mutta olen hiljaa. Jos lausun jotain, ajan henki listii minut. Blogi lakkautetaan, rehtorin ura on ohi ja julkinen lynkkaus odottaa. Julkinen lynkkaus suoritetaan nykyisin usein ilman oikeuden käsittelyä, ilman faktoja. Mielivalta on sallittua. Media herkuttelee. 

Edes minä en siitä avaudu.

Seksuaalisuuteeni liittyvä lukkotila kesti kauan. Eikä se ole koskaan oikeastaan poistunut. Jos ensimmäinen alkoholikokemus oli lähes täysi-ikäisenä, en viitsi seksikokemuksistani edes puhua. Blogit ovat tyhjiä, ellei niissä kerrota jotain muuta, kuin treenimäärät ja avantouintikokemukset. Siis minun mielestäni. Tosin niitäkin luetaan. Näitä minun pohdintojani lukee muutama sata. TikTok-videoita seuraavat miljoonat.

Menneisyydessä elävät ovat jämähtäneet paikalleen. Muistelu on kaunista. Kaipaaminen menneisyyteen ristiriitautuu nykyisyyden kanssa. Minä kaipaan menneitä aikoja usein ja paljon. Moni asia oli silloin paremmin, ihmiset järkevämpiä ja pystyvämpiä. Aikuiset halusivat olla aikuisia.

Armeija antoi minulle paljon. Sivuseikka on se, että minua maaniteltiin aukkiin ja sitä kautta rukkiin. En sanonut kyllä. Minulla oli muita suunnitelmia. Halusin eteenpäin. Opiskelemaan biologiaa. Kaikki merkkiystäväni olivat menneet eteenpäin. Tulevia juristeja, lääkäreitä, opettajia, eläinlääkäreitä. Luin kirjoja vartiossa. Vartioissa, kun veli venäläinen oli tulossa. Pakkasta oli -30. Sain ylennyksen. Minusta tuli korpraali. Olimme sotaharjoituksissa Lapissa ja oli aamuyö. Horjuva kapteeni kutsui minut rivistä luokseen. Yritti kiinnittää korpraalin natsan paikalleen. Ei se onnistunut. Humalatila oli liian kova. AVI ei puuttunut. Ehdotin, josko hän antaisi ne natsat vaan mulle käteen. Niin se teki ja kuiskasi korvaan, että olen vitun kova jätkä, mutta minun pitäisi olla vänrikki. En muista mitä vastasin. 

Hyvinkään peruskoulujen opetussuunnitelmasta ollaan huolissaan. Entiseen aviin oli tullut "heräte". Hyvinkäällä pinnataan. Lyhennellään koulupäiviä ja vihellellään. Jos tämä on tutkimisen arvoinen juttu, on meillä asiat Suomessa todella hyvin ja hyvä niin. Viraston tarkastajat ovat kiinnostuneita Hyvinkään oppilaista, jotka jäävät ilman opetusta. Kun yksi matikan kertausoppitunti perutaan, se täytyy korvata.

Olen iloinen. Olen onnellinen. Tämä on tutkittavien juttujen taso. Asiat ovat meillä ihan valtavan hyvin. Meidän ylin valvova viranomainen on niin työtön, että tämä ylittää kynnyksen. En voi olla muuta kuin iloinen. Ysiluokkalaisilla opetustunteja vuodessa on n. 1200. Niistä on vähennetty koulun toimesta n. 20. Eli n. reilu prosentti. Tästäkin ajasta osa on käytetty ryhmäytymiseen ja muuhun hyödylliseen. Luokkaretket kestävät aamusta pitkälle iltaan. Turhia opettajan koulutuksia on ollut n. 10. Koen itseni paskaksi rehtoriksi. Mokasin. Anna anteeksi LVV.

He tekevät työtään. Tulkitsevat meidän kentällä ruohonjuuritason työtä tekevien ja nopeasti reagoivien ihmisten siirtoja jälkeenpäin. Näin toimii oikeusvaltio. Toivottavasti meiltä yhdenvertaisuutta ja objektiivisuutta vaativien ylitarkastajien toiminnassa pätevät samat lainalaisuudet. Muuten tämä on pelleilyä. Pakostikin ajatukseni kysyvät sen luonnollisen kysymyksen (ajattelen kuin oppilaat);

"Mites sitten muualla? Ivalossa, Joensuussa, Vaasassa?"

Minulla on takana 14 rehtorivuotta. 15 Vuotta opettajana. 13 Vuotta saimme kaiken sovittua huoltajien kanssa. Yhteistyö oli huippua.

Työhön on tullut uusi vire. Se vire invalidisoi. Pelko ohjaa toimintaa.

Mutta siihen parisuhdeteemaan. Nyt on hyvä näin.