2.10.2025

Äiti on ihme. Sen pitäisi olla vanhus, mutta paskat se mikään vanhus on. Primadonna. Leidi. Kaunis nainen. Elää vissiin viidettä nuoruuttaan. Kiitollisena vierestä seuraan. Elämisen nauttimisen jaloa taitoa yritän äidiltä apinoida.

 

Olen väsynyt, mutta jokseenkin onnellinen. En julkea sanoa "oikeaa työtä" tekeville, että kymmenen viikon työputki painaa jalkaa. Nauravat penteleet. Onhan muuten niin, että joissakin kunnissa sivistystoimen hallinnollinen johto on puuttunut opettajien lomasomepäivityksiin. Ettei aiheuttaisi toisten ammattiryhmien edustajissa kateutta. Tai katkeruutta. Tai vaan vitutusta. Syntyisi jakolinjoja. Opet ja muut. Ymmärrän kai molempia osapuolia. Rehtoreilla lomaa on 38 päivää vuodessa. Emme ole siis opettajia. Joskus minulta kysytään mitä teen koululla, kun siellä ei ole oppilaita. Onko 600 ihmisen "johtajalla" jotain hommaa, jos joku ei ole koko ajan ovella? Niijoo....

 

En pidä siitä, että opettajien työtä väheksytään pitkien lomien vuoksi. Olen henkisistä ongelmistani huolimatta suhteellisen sitkeä ja jaksava mies, mutta yhden päivän aikana seitsemän teineille pitämäni oppitunnin jälkeen olin aikoinaan pakotettu ottamaan pienen breikin. Joskus se oli ajelu Hondalla moottoritiellä kuunnellen Eppu Normaalia. Ennen kuin menin kotiin tekemään lapsille ruokaa. Kohtaamaan ruuhkavuodet. Kuskaamiset ja mokkapalat.

 

Jos ynnäätte seitsemän kertaa 23, saatte tulokseksi pelkästään kohtaamieni oppilaiden määrän seitsemän tunnin opetuspäivinä. Oppilaissa olivat ne lukion odottelijat ja tulevat murhamiehet. Lisäksi päivään kuuluivat välituntivalvonnat ja mahdolliset vanhempainvartit. Riitojen selvittelyt. Kiusaamiset. Äkäisten huoltajien viestit. Huoltajat odottavat nykyisin palvelua mieluummin minuuteissa, kuin tunneissa. Meillä ei vakavia ihmissuhdesotkuja siirretä kahden viikon päähän. "Silloin näyttäisi olevan vastaanottoaika, johon ei ole varausta." Homma on hoidettava ASAP! Ja vaikka hoidetaankin ASAP, on koulun puuttumattomuus ongelmiin käypää valuuttaa moniammatillisessa palaverissa. Kitisenkö? Kai mä vähän.

 

Mitä minä yritän? Yritän vakuuttaa teitä ”ei opettajia” siitä, että ei opettajan työ ole pelkkiä lomia ja lyhyitä työpäiviä. On luotava ihmissuhde 300 oppilaan ja 60 henkilökunnan jäsenen kanssa. Lisäksi on valtava huoltajien armeija. On oltava rakentava osa suurta yhteisöä. Ei työn kuormittavuutta jumalauta mitata pelkästään tehtyjen tuntien määrällä. Niin ja ne tunnit on suunniteltava. Ja kokeet korjattava.  No minä en nauttinut kesälomista, johtuen psyykkisistä outouksistani. Opettajille suon sen breikin. Ja nyt tulee paha – tämä on loppujen lopuksi ammatinvalintakysymys. Suomessa on poikkeuksellisen reilu koulutusjärjestelmä. Jos kadehdit opettajan työtä, sinulla oli siihen mahdollisuus. Sinulla on siihen edelleen mahdollisuus.

 

Minusta valitetaan paraikaa. Ensin opetuslautakuntaan ja siitä sitten hallinto-oikeuteen. Ehkä rikosilmoitus. Joudunko vankilaan? En tiedä vielä. Ehkä saan sakot. Tein paperilla virkavirheen, käytännössä toimin oikein. Edeltäjäni Antti Ahvenniemi totesi minulle 12 vuotta sitten viisaasti; ”Janne, tätä herkkua saat nauttia vielä mahan täydeltä.” Peilikuvasta näen, että jos repsahdan maha kasvaa. Äärimmäisen helposti. Löysät mustat paidat tulee valittua vaatekaapista. Olen kohta 54-vuotias. Jos en päivän aikana liiku, sokeripala kahviin on liikaa. Kalorirajat ylittyvät.

 

Jätin valitsematta opettajan määräaikaiseen tehtävään koulutetun opettajan. Valitsin työhön ihmisen, jonka tiedän hoitavan työn hyvin. Rannalle jääneestä koulutetusta en voinut olla varma. Nyt olen vissiin kusessa. Vitsailin eläkkeelle jääneelle koulusihteerillemme alituiseen; ”jos virka menee alta, myyn mersun ja kuningasvuoren ja liityn siltojen alla olevien klaaniin.” Päivi ymmärsi, moni ei ymmärtäisi.

 

Kärsimätön. Siitä minä kärsin. Avasin eilen illalla kissoille ovet. Tavatkaa ja ystävystykää! Alku näytti hyvälle. Nyt olemme nollapisteessä. Väinö murjottaa sohvalla. Vilho murjottaa makkarin sängyn alla. Kumpikaan ei liikahda. Viime yön Vilho nukkui vieressäni. Kehräsi ja kiehnäsi. Se oli liikaa Väinölle. Päivän aikana lienee tapahtunut lieviä pahoinpitelyjä. Palasimme lähtöpisteeseen. Viljon pesä on nyt minun makkarissa. Väinö hallitsee muuta valtakuntaa. Tuntuu helvetin pahalta lukea, että jotkut kissat eivät koskaan totu toisiinsa. Toisesta joutuu luopumaan.

 

Mä en luovu.